Shari’a

 Ihmis­oikeus­liiton loka­kuussa 2007 tekemän selvi­tyksen mukaan us­konto­aan harjoit­tavista musli­meista Suo­mes­sa 63% oli shari’an nou­dattami­sen kannalla ja 26% Suomen lain nou­dattami­sen kannalla silloin, kun nä­mä lait ovat ris­ti­riidas­sa kes­ke­nään. (Kouros 2007, s. 47–48.)

Mo­ni­kultu­rismi on ideolo­gia, joka edesaut­taa is­la­min pää­määrää alistaa koko ih­mis­kunta shari’an eli Al­la­hin lain to­ta­li­taa­ri­seen käs­ky­val­taan. Jo­kai­nen mo­ni­kultu­risti­selle po­liiti­kolle vaaleissa an­nettu ääni on ääni shari’an puolesta ja ääni län­si­maista va­pa­utta vastaan riip­pu­matta siitä, ajaako ky­sei­nen po­lii­tikko avoi­mesti shari’an käyt­töönot­toa vai onko hän vain tie­tä­mätön is­la­mista. On erittäin tär­keää syr­jäyttää val­lasta hei­kot mo­ni­kultu­risti­set po­liiti­kot, jotka ei­vät us­kalla suojella län­si­maista va­pa­utta ja nais­ten, las­ten ja vä­hem­mis­tö­jen oi­keuk­sia ja ryh­tyä toi­menpi­tei­siin Eu­roo­pan is­la­mi­soi­tu­mi­sen hil­lit­se­mi­seksi.  Oli­vatpa ky­seessä EU-vaa­lit, edus­kun­ta­vaa­lit tai kun­tav­aalit, kysy aina eh­dok­kaalta hä­nen suhtau­tu­mi­ses­taan is­la­miin ja shari’aan. Jos hän sa­noo kan­nat­ta­van­sa mo­ni­kult­tuu­ri­suut­ta tai jos osoit­­tau­tuu, että hän on tie­­tä­­mä­tön is­­la­­mista, älä mis­sään ta­pa­uk­­sessa ää­nestä häntä!  Huomaa myös, että moskeijat ovat paikkoja, joissa lapsia kasvatetaan vihaamaan länsimaisia arvoja ja joissa koulutetaan tulevaisuuden ji­ha­dis­te­ja (lue kirja The Mosque Exposed; ks. si­säl­­lys­luet­te­lo). Sik­si on erittäin tärkeää, et­tei kun­­nal­lis­po­li­tii­kas­sa ole is­la­mo­fii­lejä päät­tä­mäs­sä mos­kei­joi­den ra­ken­ta­mis­lu­vista.

Suomen johtaviin akateemisiin islamtutkijoihin kuuluva Jaakko Hämeen-Anttila kuvaa Islam-taskusanakirjassa shari’aa, Allahin lakia, seuraavalla tavalla:

Shari’a is­la­min laki. Shari’an oi­ke­us­läh­teinä toi­mi­vat Ko­raani, ha­dit­hit, op­pi­nei­den kon­sen­sus (ijmá) ja analogia. Näistä op­pi­nei­den kon­sen­sus, yh­tei­nen mieli­pide, ei toimi enää uu­tena oi­ke­us­läh­teenä, vaan viittaa la­ki­koulu­kuntien va­kiintu­mista edeltä­nee­seen ai­kaan. Koska shari’an oi­ke­us­läh­teet ovat his­tori­alli­sia ja lo­pulli­sia (Ko­raani, ha­dit­hit ja jo määri­telty kon­sen­sus eivät voi enää muuttua, analogia puoles­taan toi­mii näi­den kolmen pohjalta), ei myös­kään shari’a voi muuttua, ai­na­kaan teo­ri­assa. Enintään vain tul­kinta voi ke­hit­tyä, ja tä­mänkin on vai­keata, koska la­ki­koulu­kuntien klassiset esi­tyk­set ovat hy­vin yksi­tyis­kohtaisia ei­vätkä jätä paljon tilaa uu­delle tul­kin­nalle.

Koska shari’a on us­konnolli­nen, pyhä laki, se ei ole muutet­ta­vissa ih­misten pää­tök­sellä. Tästä syystä is­la­min lakia ei voi muuttaa esim. po­liit­ti­sista tai yh­teis­kunnal­li­sista syistä; lain­sää­däntö­val­lasta ei oi­ke­as­taan isla­missa voi pu­hua. Ai­noa lain säätäjä on Ju­mala; ih­misten teh­tä­vänä on vain tul­kita Ju­ma­lan säätä­mää lakia.  (Hä­meen-Anttila 2001: 26)

 Syyrialais-amerik­kalai­nen psykologi Wafa Sultan ker­too shari’asta.

Mu­hammad, jonka sunna eli ”esi­ku­valli­nen elä­mäntapa” tar­joa­a ikuisen mal­lin kai­kille mus­li­meille (Hä­meen-Ant­tila 2001: 19-20, 28) ja toimii kes­kei­senä shari’an läh­teenä, oli var­sin mie­len­kiin­toi­nen per­soona. Hä­nellä oli 13 vaimoa ja tun­te­ma­ton lu­ku­mää­rä sek­si­or­jia. Hän teki yllä­tys­hyökkäyk­siä vää­räus­koi­sia si­vii­lejä vas­taan, tap­poi aseettomia mie­hiä, ryösti hei­dän omaisuu­tensa ja otti hei­dän nai­sensa ja lap­sensa or­jiksi ja jopa rais­kasi näitä. Hän sala­mur­hautti krii­ti­koi­taan ja ki­dutti vää­räus­koi­sia, jotta he pal­jas­taisi­vat, minne he olivat kät­ke­neet omai­suu­tensa. Hän har­rasti sek­siä lasten kanssa. Hän va­leh­teli vas­tus­tajil­leen ja toimi pe­tolli­sesti heitä koh­taan. Hän mas­sa­mur­hasi kyl­mä­veri­sesti sota­van­ke­jaan (Mu­hammad mm. tap­poi yh­den päi­vän ai­kana 600–900 van­git­se­maansa qu­rai­za­lais­miestä kat­kai­se­malla näi­den kau­lat). Lue lisää: Is­la­min Ai­ka­pom­mi. Tieto sun­nasta on pe­räisin nk. ha­dit­heis­ta; shari’an kan­nalta tär­keimmät ha­dith-ko­ko­elmat ovat al-Buk­hari ja al-Mus­lim sekä Sunan Abu-Da­wud. Ko­raa­nin ja ha­dit­hien jäl­keen isla­min kol­man­neksi ar­vos­tetuin läh­de­teos sun­nan osalta on Ibn Isha­qin (k. 766) laa­tima ja Ibn Hishamin ly­hen­tämä ja toi­mit­tama (k. 833) auk­tori­tatii­vinen pro­feetta Mu­hamma­din elä­mä­kerta (Sirat Rasul Allah).

Alla on muu­tama esi­merkki islamin lain määrä­yksistä:

• Hyök­käävä aseellinen jihad ei-musli­meja vas­taan on musli­mien yh­tei­söl­linen us­kon­nol­linen vel­vol­li­suus.
• Hen­kilön, joka on tie­tä­mä­tön is­la­min laista, on nou­da­tet­tava is­la­minoppi­neen juri­dista nä­ke­mystä.
• Ran­gaistuk­sena is­la­min hyl­käämi­sestä on kuolema.
• Kun eläin teu­ras­te­taan ruo­aksi, henki- ja ruo­ka­torvi on kat­kaistava veit­sellä.
• Nai­nen on oi­keutettu saa­maan pe­rin­nöksi puolet vä­hemmän kuin mies.
• Isät ja iso­isät voi­vat pa­kot­taa neit­syet avioliit­toon.
• Ei-ara­bi­mies ei saa mennä nai­mi­siin ara­bi­nai­sen kanssa.
• Nai­sen on pyy­det­tävä lu­paa aviomie­hel­tään ha­lu­tes­saan läh­teä ko­din ul­ko­puolelle.
• Muslimi­mies ei saa mennä nai­mi­siin za­rat­hust­ra­lais­nai­sen, ”ku­van­pal­vo­jan”, is­la­min­hyl­kää­jän eikä sel­lai­sen nai­sen kanssa, jonka toi­nen van­hempi on juu­ta­lai­nen tai kris­titty ja toi­nen on za­rat­hust­ra­lai­nen; muslimi­nai­nen ei saa mennä nai­mi­siin ke­nen­kään muun kuin muslimin kanssa.
• Va­paa muslimi­mies saa ottaa neljä vai­moa ja ra­joit­ta­matto­man mää­rän vää­rä­us­koi­sia sek­sior­jia.
• Ve­ri­kosto on pa­kol­linen useim­missa ta­pa­uk­sissa, kun joku on tar­koi­tuk­selli­sesti sur­mattu, paitsi kun muslimi on tap­pa­nut ei-muslimin, juu­ta­lai­nen tai kris­titty on tap­pa­nut is­la­min­hyl­kää­jän tai isä tai äiti on tap­pa­nut oman jäl­ke­läi­sensä.
• Ei-musli­mien on muslimi­val­ti­ossa alistut­tava dhim­miyteen (Ahl al-Dhimma), toi­sen luo­kan kan­sa­lai­siksi, joita on syr­jit­tävä is­la­min lain mää­rit­tä­millä ta­voilla.
• Ran­gaistuk­sena avio­rik­ko­muksesta ja so­do­mi­asta on ki­vit­tä­mi­nen kuo­li­aaksi.
• Ran­gaistuk­sena ensi­var­kau­desta on oi­kean kä­den am­pu­toi­mi­nen. Jos va­ras­te­le­mi­nen jat­kuu, am­pu­toi­daan lisää raa­joja.
• Ei-muslimi ei saa to­dis­taa oi­keu­dessa muslimia vas­taan; hen­kilö, joka ei ”nauti kun­ni­oi­tusta” ei voi toi­mia to­dis­ta­jana; nai­sen to­dis­tusarvo on vain puolet mie­hen to­dis­tusarvosta (ja hy­väk­syt­tä­vissä vain omaisuu­teen liit­ty­vissä asi­oissa); avio­ri­kok­sen tai so­do­mian to­dis­ta­mi­nen edellyttää nel­jää miespuo­lista to­dis­tajaa, jotka ovat omin sil­min näh­neet ta­pahtu­man.
• Musli­mien yh­tei­sölli­senä vel­vol­li­suu­tena on pe­rus­taa is­la­mi­lai­nen kali­faatti (tar­vit­ta­essa käyttä­mällä vä­ki­val­taa).
• Ho­mo­sek­su­aalit ja les­bot on ta­pet­tava.
• On kiellettyä nau­raa liian ko­va­ääni­sesti.
• Soit­timet ovat lait­to­mia.
• Ku­vien te­ke­mi­nen elä­vistä olen­noista on kiellettyä.
• Naisten ym­pä­ri­leik­kaus, joka pitää si­säl­lään kli­to­rik­sen poisleik­ka­uk­sen, on pa­kol­linen.
• Or­juus on sal­littua.
• Ih­mi­siä saa lah­joa näi­den käänty­mi­seksi is­la­miin.
• Niskuroivaa vai­moa saa lyödä.
• Va­leh­te­le­mi­nen on sal­littua, jos se edesaut­taa is­la­min päämää­riä eli shari’an käyttöön­ot­ta­mista ja suo­jelee musli­mien etuja.

Lue lisää: What is the Shariah? (By Mentat)

 Julkiset teloitukset ja raipparangaistukset, joita muslimit kokoontuvat pelonsekaisen kiihkon vallassa seu­raa­maan, kuu­luvat erottamattomasti shari’aan. Isossa-Britanniassa sha­ri’a-tuo­mioistuimet ovat osa virallista oikeus­jär­jestelmää (Sunday Times 14.9.2008;  Telegraph.co.uk 16.9.2008; Daily Mail Online 27.4.2009), ja myös Suo­mes­­sa mus­­li­mit soveltavat vaivihkaa shari’aa omissa piireis­sään. Länsimaissa shari’aa sovelletaan aina ensin musli­mien väli­siin yk­sityisoi­keudelli­siin asi­oihin. Aina kun mus­li­mit vaa­ti­vat it­sel­leen eri­tyis­koh­te­lua is­la­min ja mo­ni­kult­tuu­ri­suu­den ni­mis­sä, ky­sy­mys on alis­tu­mi­sesta ja vää­rä­us­kois­ten nöy­ryyt­tä­väs­tä alis­ta­mi­ses­ta sha­ri’an mää­räyk­siin.